Kohteliaisuuksia, jotka eivät ole kohteliaisuuksia

(Idea postaukseen tuli, kun jouduin taas selittelemään, miten olen vieläkin sinkku.)

Miten noin kauniilla naisella ei ole poikaystävää?

HEHHEH koska en oo löytänyt vielä Sitä Oikeaa! Tai esim. koska väkivaltaa kokeneena mulla on vaikeuksia luottaa kehenkään ja suhteet kariutuvat aina siihen, mutta sitähän sä et halunnut kuulla. Etkä myöskään sitä, että sinkkuus on musta ihan jees. Tai että ehkä olen just eronnut ja toipumassa siitä. Tai etten ehkä ole kiinnostunut miehistä?

Ihanaa, kun sä ajattelet yläpäällä etkä alapäällä! 

(Näin sanoi eräs minusta kiinnostunut mies haukuttuaan ensin huoraksi naista, joka ei ollut kiinnostunut hänestä vaan toisesta miehestä. Minäkään en kiinnostunut hänestä.)

Ihanaa, kun sä luet kirjoja etkä oo sellainen tyhjäpää kuin ne tytöt, jotka ajattelevat vain ulkonäköä!

Jep jep.

Sä et ole niin kuin muut tytöt.

Olenpas. Tytöt on huippuja. Painu helvettiin.

Sä oot tosi hauska/kiva/jännittävä/fiksu tytöksi.

Tai sitten vaan hauska, kiva, jännittävä ja fiksu? 

Oletpa sä laihtunut! 

Kiva kun huomasit, olenkin liikkunut viime aikoina paljon! Mutta varmista ensin, etten ole laihtunut vaikka stressin tai läheisen kuoleman takia. Tai sano vaikka, että näytätpä terveeltä ja sädehtivältä!

Olisit tosi kaunis, jos laihtuisit/meikkaisit enemmän/vähemmän

Wtf, mähän olen aina kaunis!

Sä et näytä yhtään ikäiseltäs!

Ookoo no miltä sitten? Tai älä kerro.

Näytät paljon paremmalta ilman laseja!

= älä käytä niitä enää, mua ei kiinnosta näetkö hyvin ilman niitä vai et

Oot seksikäs.

Kiva kun esineellistät. Ajattelitko minut jo alasti?

Pidän susta sun ulkonäöstä huolimatta!

Öööööööööööööö.

Mikset hymyile, olisit nätimpi!

KOSKA ON HUONO PÄIVÄ ETKÄ SÄ PARANNA SITÄ KYLLÄ YHTÄÄN!

"Et ole oikea feministi, jos..."

Seuraan aika paljon erinäisiä tasa-arvoon ja feminismiin liittyviä sivustoja internetissä. Yhä enenevissä määrin keskustelut ja kannanotot alkavat seuraavalla lauseella: "Et ole oikea feministi, jos..." Tämän perään tulee yleensä joku mielipide, jonka kannalla pitää tai ei saa olla, tai ihmisryhmä, jonka oikeuksia pitää puolustaa, jos pitää itseään feministinä.

Välillä tämä saa minut tuntemaan itseni voimattomaksi ja epäkelvoksi. Aina ei tule ajatelleeksi kaikkea.

"Et ole oikea feministi, jos et aja mustien oikeuksia."

Vastustan rasismia ja tuen kehitysmaiden tyttöjen koulutusta. Riittääkö se?

"Et ole oikea feministi, jos et aja trans-ihmisten oikeuksia."

Kannatan trans-lakia ja pyrin kunnioittamaan toisten kokemusta omasta sukupuolestaan. Riittääkö se?

Ja eilen:

"Et ole feministi, jos vastustat prostituutiota." (Perusteluna se, että naisen pitää saada käyttää kehoaan siihen mihin itse haluaa.)

Tämä hiukan tyrmistytti. Olen aina ajatellut, että vastustan prostituutiota ainakin osittain juuri siksi, että olen feministi. Toisaalta olen nähnyt vastakkaisen näkemyksenkin mahdollisena enkä siksi koskaan ajatellut, että eri mieltä oleva olisi jotenkin huonompi feministi. Ja siitä kysymys: Onko sitten mahdotonta, että saman aatteen sisällä on useita eri näkemyksiä? Minusta ei ole. Maailmassa on niin monta itseään feministinä pitävää, että olisi ihme, jos kaikki olisivat kaikesta aina täysin samaa mieltä.

Englanninkielisillä foorumeilla keskustellaan paljon myös siitä, keitä varten feminismi on. Kuuluuko feminismiin tosiaan seksuaalivähemmistöjen asia, ja voivatko miehet olla feministejä. Varsinkin jälkimmäinen kysymys tuntuu joskus vähän vaivaannuttavalta, sillä ainakin Suomessa tuntuu olevan yleinen käsitys, että mies voi olla feministi. Ensin mainittu kysymys sen sijaan sai minut mietteliääksi. Miksi feministien kuuluu ajaa seksuaalivähemmistöjen asiaa? ("Et ole oikea feministi, jos et aja LGBTAI-ihmisten oikeuksia.") Ja ennen kaikkea: onko kaikkien osallistuttava kaikkeen? Entä jos kukin keskittyisikin siihen, mistä tietää ja minkä kokee itselleen läheisimmäksi? Onko se pois jostakin muusta tai ristiriidassa muiden asioiden kanssa? Tekeekö se henkilöstä itsekkään?

Tietysti tuntuisi hassulta nimittää itseään feministiksi ja samalla kuitenkin vastustaa äänekkäästi tasa-arvoista avioliittolakia. Mutta entä jos riittäisi, että allekirjoittaa kansalaisaloitteen ja muutoin keskittyy muihin asioihin? Ei voi olla niin, että jos ei täydellä teholla panosta kaikkien maailman tasa-arvo-ongelmien ratkaisemiseen, millään työllä ei ole mitään väliä. Tiedän mm. maailman ihaninta Caitlin Morania arvostellun siitä, ettei hän puheessaan työväenluokan naisten oikeuksien puolesta ota tarpeeksi huomioon värillisten naisten asiaa. Olisi aika sääli, jos Moranin työ työväenluokan naisten aseman eteen valuisi täysin hukkaan tämän asian takia. Itse taas en koe, että minulla on mitään annettavaa keskusteluun trans-ihmisten oikeuksista. Asia on tärkeä, mutta aiheena liian etäinen.

Joku varmaan tämän kirjoituksen perusteella ajattelee, että minä en ole oikea feministi. Epäilemättä menisin sellaisesta kommentista ymmälleni. Tuntuisi oudolta, että jollakulla olisi jokin kirja tai julistus, jonka perusteella ihmisen voi asettaa feministin kategoriaan tai siitä ulos. Tuntuisi ylipäätään oudolta, etten olisi feministi. Olen ollut sitä pikkutytöstä asti.

Tiedän monen ennen itseään feministinä pitäneen alkaa kokea feminismin itselleen vieraaksi juuri erilaisten tiukkojen raamien ja termien vuoksi. Se tuntuu kamalan harmilliselta, sillä pahassa tapauksessa voi käydä niin, että jonkun panos jää kokonaan hyödyntämättä. Siis: entäpä jos jokainen hoitaisi omat asiansa eikä vartioisi toisten ajatuksia tai tasa-arvotyön volyymia? Samalla asiallahan tässä ollaan, vaikka näkökulma olisikin eri ihmisillä eri.

Tuohtuneena teki mieli kommentoida prostituutioväittämään, että "et ole oikea feministi, jos et jatkuvasti kyttää, onko joku oikea feministi tai huonompi feministi kuin joku toinen".

Laura Honkasalon mainio blogikirjoitus ajatuspoliiseista: Ajatuksesi ovat vääriä

Ruusuja ja suklaata - vai tasa-arvoa?

Ihanaista naistenpäivää kaikille!

On ihanaa, että vuodessa on yksi päivä pelkästään naisten ihanuuden juhlimiseen. Tänään viedään ruusuja ja suklaata kaikkein tärkeimmille naisille, osoitetaan, miten arvokkaita juuri he ovat. Juuri he ovat juhlimisen arvoisia. Minusta sellainen on ihanaa. On ihanaa saada lahjoja. Mutta miksi aina ruusuja ja suklaata? Se tuntuu välillä oikealta sukupuoliroolien ilotulitukselta.

On tietysti niitäkin, jotka kyseenalaistavat koko päivän tarpeellisuuden. Mitä tasa-arvoa tämä nyt on, kun miestenpäivää ei ollenkaan juhlita tässä mittakaavassa? (Miestenpäivä on 19.11.) Muistan myös trollitoimittaja Tuomas Enbusken valitelleen, että naistenpäivänä puhutaan niin paljon miesten naisille tekemästä väkivallasta. Tällaiset kommentit saavat pohtimaan, mikä naistenpäivän tarkoitus oikeastaan on.

Naistenpäivänä kunnioitetaan äitejä, vaimoja, tyttöystäviä, siskoja, kavereita, koulu- ja työtovereita. Viralliselta nimeltään naistenpäivä on kuitenkin Yhdistyneiden kansakuntien naisten oikeuksien ja kansainvälisen rauhan päivä. YK:n sivujen mukaan tänä päivänä pitäisi muistaa, että naisilla on täsmälleen samat oikeudet kuin miehillä osallistua politiikkaan, kouluttautua, käydä töissä ja elää vapaana väkivallasta ja ahdistelusta. Tänä päivänä tulisi muistella naisten saavutuksia, jotka eivät aina saa samanlaista huomiota kuin miesten saavutukset, eivätkä ainakaan sukupuolestaan irrallaan. 

Ja vaikka naistenpäivä on päivänä kaunis, ehkä tänään voisi käyttää hetken ajatukselle siitä sorrosta, jota naiset sukupuolensa vuoksi kokevat. Esineellistämistä, huorittelua, tyttöttelyä. Silpomista, oman kehon muuttumista osaksi sotatannerta. Kehojen häpäisemistä, sitä, että joku toinen haluaa hallita naisten kehoa. Huutelua, koskettelua, läpsimistä, muuta pahaa. Alempia palkkoja. Syömishäiriöitä, itseinhoa, jatkuvaa vähättelyä. Kunniamurhia, happoiskuja, lapsiavioliittoja, pakkoavioliittoja. Pakottamista liian ahtaaseen muottiin.

Ja ehkä näiden perään voisi antaa ajatuksen sille, miksi naiset ovat juhlimisen arvoisia. Me olemme niin vahvoja. Me selviämme sittenkin. Tämä on, kaikesta huolimatta, iloinen juhlapäivä.

Miestenpäivä on perustettu naistenpäivän rinnalle tasa-arvon nimissä - koska on naisille oma päivä, pitää miehillekin olla. Se on sinänsä väärä lähtökohta.

Lisäksi huomio: monet toivottavat hyvää naistenpäivää naisille. Mutta naistenpäivä on myös miesten juhla. Minna Canthin sanoin: Naiskysymys ei ole vain naiskysymys vaan ihmiskunnan kysymys. Lisäksi toivoisin, että naiset juhlisivat myös itseään ja onnistumisiaan. Naisilla ei ole samanlaista oikeutta iloita onnistumisistaan kuin miehillä, meitä katsotaan kummeksuen, jos joku sanoo ääneen olevansa kaunis. 

Rehellisyyden nimissä sanottakoon, että itsekin ostin tänään suklaata ja vaaleanpunaisia tulppaaneja. Itselleni.

Ihanaa naistenpäivää ihan kaikille!

Älä laihduta, jotta

Juttelin eilen nuoren tytön kanssa, joka suri kiusaamista koulussa. Hän on niin lihava ja saa kuulla siitä päivittäin. Lisäksi hän on jotenkin kömpelö ja tukka sellainen maantienruskea, ja finnejäkin kasvaa. Hänestä on kurjaa, miten häntä tuupitaan ja hänelle huudellaan, mutta kun kysyin, onko asiaan puututtu, hän pudisti päätään. "No ei kai nyt, mähän olen läski ja kamala. Ne kertoo vaan tosiasioita. Olisihan se noloa mennä jonnekin opettajalle selittämään, että ne sanoo mua läskiks, koska mähän oon."

Tyttö on 14 ja ehkä 150 senttiä pitkä. Lyön vetoa, että hän kasvaa vielä pituuttakin. Hänellä on leveä lantio ja nuoren tytön pyöreyttä. En puhuisi lihavuudesta, josta tyttö silmät kirkkaina puhuu ja selvästi uskoo, että asia on näin.

Ja entä, vaikka tyttö olisi lihava? Sittenkö häntä saisi luvan kanssa potkia? Eikö hänellä olisi - ole - oikeutta fyysiseen koskemattomuuteen, jos hän olisi joidenkin mielestä kamalan näköinen?

Jos soittaisin kouluun, tilanne vain pahenisi. Läski yrittää vaatia oikeuksia, jotka eivät hänelle kuulu. Olen tosi surullinen.

Yritän laihduttaa, tyttö sanoi. Yritän parhaani.

Niin, minä arvaan sen. Varmaan jätät aterioita väliin ja illalla ehkä ahmit nälkäisenä, kun et kestä. Neljätoistavuotias. Ja miksi hän sitten laihduttaa? Senkin voin arvata.

Jotta saisi olla rauhassa ja ihmisarvoinen, että muut jättäisivät rauhaan eikä häntä enää katsottaisi niin pahasti tai säälien. Että hän pääsisi ikätoveriensa kanssa samalle viivalle ja voisi puhua niistä jutuista joista he puhuvat, uskottavasti, olla mukana niissä. Että olisi oikeus negatiivisiinkin tunteisiin, kun nyt tuntuu, että kaikki näkevät vain tuon ns. ylipainon.

Kyllä minä tiedän, minäkin olen nainen ja minäkin olen ollut neljätoista.

Naisilla on muitakin syitä laihduttaa. Toiset haluavat saada vanhempansa ylpeiksi, kun jotkut eivät yhtään kestä, että tytär näyttää tuolta. Ehkä jotkut haluavat saada ihastuksen pään kääntymään ja tietävät, ettei ihastus katsoisi heitä päin, kun he näyttävät tältä. Toiset tahtovat kelvata ennen kaikkea itselleen, eikä se onnistu, jos painoa on näin ja näin paljon. Ja jotkut katselevat ystäviään toivoen, että voisivat olla yhtä hoikkia kuin nämä. Toiset eivät uskalla mennä lääkäriin pelätessään, että lääkäri sanookin pahasti painosta eikä keskity muuhun ongelmaan, koska usein ajatellaan, että ylipainoisen ihmisen ongelmat johtuvat kaikki painosta. Jotkut ehkä laihduttavat, jotta kehtaisivat mennä uimarannalle.

Monet luulevat, että heistä tulee onnellisia, jos he ovat hoikkia kuin ne elinvoimaisen näköiset lehtien mallit, joiden sisäelimet ovat koetuksella.

Yksikään näistä syistä ei ole hyvä. Ei toisten ihmisten takia pidä itseään rääkätä eikä muokata.

Ei toisen ihmisen koon kommentoiminen ole mikään vitsi. Niistä, jotka kommentoivat, nuo kommentit voivat ehkä tuntua vitseiltä, mutta ne jäävät kiinni pitkäksikin aikaa. Monenikäisiin naisiin, mutta ennen kaikkea nuoriin, jotka vielä etsivät paikkaansa. Jotkut sitten laihduttavat, mutta vielä useammat vain surevat omaa kokoaan ja ahdistuvat siitä.

Älä laihduta, jotta kelpaisit toisille. Jos on pakko laihduttaa, laihduta itsesi vuoksi. Mutta ole silloinkin armollinen itsellesi, aina.

Minun lakini - taataan tytöille turvallinen koulu

Lakeja, jotka suojaavat tyttöjä kouluväkivallalta, rikotaan neljä kertaa sekunnissa. 

Puolusta tyttöjen oikeuksia turvalliseen koulunkäyntiin - sitoudu Minun lakini -kampanjaan!

"Joka päivä 337 000 tyttöä kohtaa väkivaltaa koulussa tai koulumatkalla. Tämä tarkoittaa, että väkivallan kieltäviä lakeja rikotaan neljä kertaa joka ainoa sekunti. Valtaosa tytöistä, jotka kohtaavat väkivaltaa, asuu maailman köyhimmissä maissa.

62 miljoonaa tyttöä ei käy koulua. Tyttöihin kohdistuva väkivalta on yksi keskeinen syy siihen, etteivät tytöt suorita opintojaan loppuun. Pahoinpitelyn tai seksuaalisen häirinnän jälkeen tytöt suoriutuvat usein huonommin koulussa ja ovat alttiimpia terveysongelmille. Usein vanhemmat päättävät ottaa väkivaltaa kohdanneen tytön pois koulusta, joko suojellakseen häntä väkivallan toistumiselta tai koska teko loukkaa perheen kunniaa. Vastustamalla tyttöihin kohdistuvaa väkivaltaa turvaamme heidän koulunkäyntiään. Tyttöjen koulutus on ratkaisu köyhyyskierteen katkaisemiseen.

Pahoinpitelijät ovat tavallisesti toisia oppilaita, opettajia tai läheisiä aikuisia. Väkivaltaa tapahtuu sekä koulussa että koulumatkalla. Monissa yhteisöissä tyttöjä pidetään vähempiarvoisina kuin poikia. Tällä voidaan oikeuttaa seksuaalista väkivaltaa tyttöjä kohtaan. Köyhyys ja rangaistusten puute ovat myös merkittäviä syitä pahoinpitelyiden suureen määrään.

Plan haastaa maailman päättäjät toimimaan. Haluamme näyttää Minun lakini -kampanjan avulla tyttöihin kohdistuvan väkivallan laajuuden ja julmuuden. Tahdomme pysäyttää ihmiset huomaamaan, että tytöillä on huutava tarve turvalliselle oppimisympäristölle. Näyttääksemme, että tyttöjen tukijoita on enemmän kuin pahoinpitelijöitä, toivomme saavamme vähintään 337 000 ihmistä päivässä sitoutumaan Minun lakini -kampanjaan joka päivä YK:n kansainväliseen Tyttöjen päivään 11.10. asti. Se on selkeä viesti maailman päättäjille.

Luvuista ja kuvista

Haluamme näyttää, että maailmassa on enemmän tyttöjen oikeuksien puolustajia kuin väkivallantekoja. Olemme päätyneet kuvaamaan tätä sen kautta, kuinka moni tyttö vähintään joutuu tilastotiedon perusteella seksuaalisen häirinnän, väkivallan ja pahoinpitelyjen kohteeksi koulussa tai koulumatkalla. Käyttämämme luku on maailmanlaajuinen vähimmäisarvio, joka perustuu YK:n tutkimukseen lapsiin kohdistuvasta väkivallasta (2006) ja Unescon koulua käyviä lapsia koskevaan koulutusraporttiin (2011). Väkivallan todellisen määrän arvioidaan olevan suurempi, koska tytöt vaikenevat usein väkivallasta häpeän ja pelon vuoksi. Kampanjassa käytetyt valvontakameramaiset kuvat ovat lavastettuja. Kuvauksiin osallistuneet tytöt ja heidän huoltajansa ovat olleet tietoisia kuvien käyttötarkoituksesta sekä kampanjan tavoitteista ja sisällöstä."

(http://minunlakini.fi/about/myLaw, viitattu 20.9.2015)

Tyttöjen välisestä vihasta

Yksi tärkeimpiä oppeja, joita olen viime aikoina omaksunut, on toisten naisten arvostaminen ja hyväksyminen sellaisina kuin he ovat.

Niin hassulta kuin tämä kuulostaakin, aivan helppoa se ei ole. Naiset ovat keskellä jatkuvaa kilpailua, he ovat jatkuvasti vertailemassa itseään toisiinsa, niin naisiin mediassa kuin omassa elämässään. Siinä kilpailussa ei ole voittajia, vaan ainoastaan häviäjiä.

Jopa ystävät puhuvat toisensa selän takana pahaa. Juuri tytöille on tyypillistä jo päiväkodissa sulkea joku pois leikeistä. Se on rajua. Kilpailu jatkuu kouluun. Ensin syrjitään ala-asteella tyttöä, jolla on tissit, ja yläasteella sitä viimeistä tyttöä, joka on vielä lauta. Vertaillaan ulkonäköä, katsellaan toisen tytön takapuolta, onkohan se lihonut, vertaillaan kännyköitä, kilpaillaan siitä, kuka harrastaa ensimmäisenä seksiä. Myöhemmin kilpaillaan poikaystävistä, koulutuksesta ja palkasta. Kolmekymppisinä mietitään statusta, autoa ja taloa, vertaillaan lapsiakin. Keski-iässä aletaan miettiä ehkä vanhenemisen merkkejä. Kukaan ei saa tästä vertailusta muuta kuin pahaa oloa. Päiväkodissa kuviot muuttuvat, tyttöjen porukasta jätetäänkin toisena päivänä ulos eri tyttö sen sijaan, että kaikki voisivat leikkiä yhdessä. Mahdollisimman nuorena koetusta ekasta kerrasta ei jää yleensä käteen muuta kuin kipua ja hämmennystä.

Surullisinta naisten välisessä kilpailussa on, että naisten kilpailun kohde ja määrittäjä ovat liian usein miehet.

Esimerkiksi: median ihannenainen on laiha ja sileäihoinen. Tämä naisihanne tarjoillaan kohderyhmälle naistyyppinä, joka kelpaa miehelle kuin miehelle. Ahdistavaa ja vaikeasti tavoitettavaa ulkonäköihannetta vastustavat naiset ryhtyvät vastaiskuun sanomalla, että oikeassa naisessa on kurveja ja että miehet pitävät todellisudessa pyöreistä naisista. Tämä ajatus ehkä helpottaa niitä, jotka kamppailevat kehonkuvansa kanssa, mutta ei ole yhtään vähemmän syrjivä. Onhan olemassa myös naisia, jotka ovat luonnostaan laihoja! Sitä paitsi ajatuksessa annetaan jälleen valta miehelle päättää, millainen naisen keho on oikeanlainen ja haluttava. Myös miesten suhteen ajatus on epäreilu, ikään kuin kaikki miehet ajattelisivat samoin eivätkä koskaan näkisi naista kurvien tai kurvittomuuden takana.

Esimerkkejä riittää. Paljon juhlivat tytöt tuomitaan, koska he ovat liian kevytkenkäisiä ja huikentelevaisia ja todellisuudessa mies tahtoo naisen, joka on kotona ja pysyy varmasti uskollisena. Toinen taho taas tuomitsee tytöt, joita juhliminen ei kiinnosta, koska he ovat tylsiä. Itse vaikkapa viihdyn kotona hyvin kirjan kanssa, ja monen mielestä tuhlaan elämääni, kun vietän sitä niiden asioiden parissa, joista juuri minä nautin. 

Seksi taas on ikuisuuskysymys. Miehethän tunnetusti eivät pidä "huoramaisista" tytöistä, jotka viettävät itselleen mieluista seksielämää. (Miehelle tietysti vilkas seksielämä on ok.) Toisaalta pihtari ei sovi olla. Miehethän eivät kestä suhteessa hetkeäkään, jos eivät saa seksiä. Oli tyttö sitten huora tai neitsyt (välimuotoja ei ole), naiset ovat kiivaasti tuomitsemassa seksielämän, joka poikkeaa heidän omastaan - ja jälleen mittapuuna on se, mitä mies haluaa. Viriiliä naista saatetaan pitää uhkana, joten häneen yritetään lyödä lutkan leimaa. Muistan Fucking Åmål -elokuvan Elinin, joka oli itsevarma, rohkea ja kovaääninen. Hän ei ollut koskaan harrastanut seksiä, mutta pojat ja tytöt koulussa puhuivat hänestä kuin hän olisi maannut koko kaupunkin kanssa. Juttua lähdettiin levittämään, koska Elin piti itsestään ja näytti sen avoimesti.

Eräs lukion tytöistä poseerasi kerran lehdessä bikinikuvissa. Hän on myös osallistunut erilaisiin kauneuskilpailuihin. Vaikka en enää käynyt lukiota kuvien julkaisun aikaan, jopa minun korviini kantautui niitä pahoja sanoja, joita tytöstä puhuttiin. "Ihme huora, ei se ees oo kaunis." Toiset miettivät, onko tytöllä huono itsetunto, kun hän sillä lailla meni tekemään. Kenellekään ei tullut mieleen, että tämä tyttö tahtoi mennä kuviin, että hän nauttii kuvattavana olemisesta ja itsensä laittamisesta kauniiksi. Kukaan ei myöskään sanonut, että hän oli rohkea mennessään kuviin, vaikka tiesi reaktiot. Ja yllätys yllätys - pahimpia tuomitsijoita olivat juuri nimenomaan naiset, ikätoverit, lukiokaverit. Joku heistä ehkä oli kateellinen, mutta uskon, että suurin osa ei olisi ikimaailmassa halunnut bikinikuviaan lehteen. Silti he tuomitsivat tytön, joka teki jotain, mitä he eivät olisi koskaan voineet kuvitellakaan tekevänsä. Ihan kuin tällä valinnalla olisi ollut jotain vaikutusta heidän elämäänsä!

Tyttöjen taholta minut on usein tuomittu, koska en ole koskaan ollut kovin kiinnostunut esimerkiksi meikkaamisesta enkä muutenkaan ajattele ulkonäköäni kovin paljon. Mielessäni minulla on paljon muita juttuja, kuten maailman tapahtumat ja luonne, mikä vaikuttaa monen mielestä tyhmältä haihattelulta. Olen ollut itse ihan yhtä perseestä: olen ajatellut pahasti tytöistä, jotka taas käyttävät aikaansa peilin edessä ja jotka eivät voi lähteä ulos ilman meikkiä. He ovat minun silmissäni olleet pinnallisia, typeriä ja keikailevia. Olen jotenkin ajatellut, että tuomitsevathan nuo tytöt minut - miksi minä en tuomitsisi heitä? Mutta vihaan vastaaminen vihalla ei koskaan aiheuta mitään muuta kuin lisää vihaa ja pahaa oloa.

Miksi siis on niin vaikeaa hyväksyä, että ihmisillä on erilainen tapa viettää elämää? Miten tuollaiset valinnat, kuten ulkonäkö tai halut ylipäätään vaikuttavat kenenkään muun kuin valinnat tekevän henkilön elämään?

Luojan kiitos olen muuttunut. Olen opetellut havaitsemaan tyttöjen välisen kilpailuasetelman ja toimimaan sen vastaisesti. Kun huomaan ajattelevani toisesta pahasti, halaankin itseäni ja käännän ajatuksen jollain tavalla - vaikka väkisin - positiiviseksi. Toimintatapa on tuottanut tulosta, ja olen voinut paremmin. Koen itseni positiivisemmin, kun ajattelen muistakin positiivisesti. Kilpailuasetelman havaitseminen saa minut usein myös huvittumaan. Ihan oikeasti, kaikesta sitä jaksetaankin kilpailla!

Tyttöjen pitäisi opetella suhtautumaan toisiinsa kuin siskoihin. Ymmärtää, että toisen saavutus ei ole pois itseltä. Tukea ja kannustaa toisiaan. Olla joskus miettimättä, mikä mahtaa olla miesten mielipide tähänkin asiaan! Tyttöjen pitäisi ajatella siskojaan ennen miehiä. Kilpailu ei johda mihinkään. Ystävyys, arvostus ja tuki johtavat. Vieläpä hyvään.

Sukupuolten välinen tasa-arvo ei riitä. Tarvitaan taistelua sukupuolten sisäisen tasa-arvon saavuttamiseksi.

Loppuun vielä pari ajatusta Jenni Pääskysaaren kirjasta Tyttö sinä olet... Suosittelen kirjaa ihan kaikille!

"Tyttö sinä olet... sisko

Jos sinulla ei ole sisaruksia (ja vaikka olisikin), suosittelen suhtautumaan kaikkiin maailman tyttöihin ja naisiin siskoina.

Usein kuulee sanottavan, että tytöt ja naiset juonittelevat toisiaan vastaan ja juoruilevat selän takana. -- Tyttöjen pitäisi muodostaa yhteinen rintama, joka tukee toisiaan kaikissa tilanteissa. Tytöt voivat itse vaikuttaa tähän muutokseen lopettamalla kaiken pahan puhumisen, juonittelun ja juoruilun. Haaveeni on, että eläisimme pian maailmassa, missä voisimme kuulla tyttöjen olevan rehtejä ja reiluja toisiaan kohtaan, ja missä ketään ei jätetä yksin. Toivon, että kaikki kokisivat elämässään sen näkymättömän turvaverkon, jonka muodostavat ystävättärien väliset sisarussuhteet, jotka ovat vahvempia kuin mikään muu side.

Puhu siis hyvää 'siskoistasi'. Jos et voi puhua hyvää, niin älä puhu mitään. Harkitse tarkkaan, mitä sanot, äläkä puhu satuttaaksesi. Suosittele, kehu, arvosta, kannusta, tue ja auta 'siskojasi' niin kasvokkain kuin selän takanakin. Muodostakaa oma posse, jonka kesken voitte jakaa kaiken hyvän ja pahan, ja jonka jäsenet puolustavat toisiaan aina ja kaikissa tilanteissa. Taikapiiri, jonka tehtävänä on varmistaa, että kukaan ei jää yksin ongelmiensa tai epävarmuuksiensa kanssa. Tämän kaltainen 'siskous' ei synny jättämällä muut sen ulkopuolelle, vaan se auttaa olemaan tasavertainen ystävä myös poikien kanssa."

Menkat on pimpistä - valokuvatyöpajan satoa

Viime viikolla otimme Turun Tyttöjen Talolla valokuvia Ladies' Night -tapahtumaa varten. Tapahtumassa esitetään Turun Tyttöjen Talolla äänitetty katugallup aiheesta naiseus, ja taustalla on nähtävillä talon kävijöiden valokuvia. Pajassa lensi mielikuvitus ja luovuus kukki. Käytimme hyödyksi muun muassa kuukautissiteitä sekä meikkejä. Huulipunaa oli joka paikassa, ja vähiten huulissa. Kuvien ei ollut suinkaan tarkoitus olla mitään superkauniita ja sliipattuja, vaan pikemminkin aitoja ja ehkä hauskojakin. Kaikkiin kuviin en saanut julkaisulupaa, mutta tässä joitakin.

- Mira